Beach volley -kauden avaus 2017

25.5.2017 Beach volley – Otanlahti

Jännittynein mielin lähdin aamulla ajamaan kohti Otanlahtea. Yritin vakuuttaa itselleni, etten kehtaa pelata, otan vaan valokuvia, toiset ovat kumminkin niin hyviä. Omat vakuuttelut haihtuivat kuitenkin hyvinkin pian lempeän tuulen mukaan. Huomasin jo riisuvani kenkiäni ja sukkiani sekä tarpovani toiselle kentän puoliskolle alku pallottelua varten.

Olen edellisen kerran koskenut lentopalloon noin 15 vuotta sitten. Silloin muutaman kuukauden kestänyt harrastus katkesi kuin kanan lento, kun sormet napsahteli liian monta kertaa. Pelaamisen palo on kuitenkin jäänyt jonnekin sisimpään. Nyt vasta rohkaistuin, ja uskalsin paikanpäälle, kun KIPINÄ moista mahdollisuutta tarjoaa.

Hiekka oli päältä lämmintä, pohjemmalta kylmää, mutta ennen kaikkea hiekka oli petollisen pettävää! Liikkuminen oli yllättävän hankalaa ja tuntui heti pohkeissa. Välillä sitä jäikin niin sanotusti telineisiin. Pallo oli kyllä otettavissa, mutta jalat olivat kaivautuneet syvälle hiekkaan, eivätkä liikahtaneetkaan.

Allekirjoittaneen ensimmäinen syöttö lähti 45 asteen kulmassa oikealle, siis täysin väärään suuntaan. Mutta onneksi niitä onnistumisiakin alkoi tulla. Pikkuhiljaa ”taito palasi hyppysiin” ja sain pallon liikkeelle, oikeaan suuntaankin, ainakin välillä. Muutaman syöksymisen jälkeen hiekkaa oli joka paikassa, ja tarkoitan todella joka paikassa! Loppu jääköön mielikuvituksen varaan 🙂

Porukkaan oli helppo tulla mukaan, vaikka alkuun jännittikin. Miehet kun olivat pelailleet yhdessä koko talven ja muutenkin ainoana naisena riveihin hyppääminen tuntui aluksi pelottavalta. En tiedä lämmittikö aurinko, vai oliko muuten hyvä ja lämmin tunnelma, mutta pelko ja jännitys kaikkosivat pian. Kaikkiaan meitä oli 13 pelaajaa. Saatiin täydet kentälliset ja yksi oli kiertävästi vaihdossa.

Vitsit lensivät välillä paremmin, kuin itse lentopallo, mutta mikäs siinä. Kaikkia tsempattiin, kannustettiin ja onnistumisetkin huomioitiin. Niin sanotut mokat menivät puolestaan tuulen piikkiin, tietenkin. Oli myös helpottavaa, kun peli ei ollut niin vakavaa, että olisi hampaat irvessä veren maku suussa pitänyt juosta pallon perässä. Enemmän se oli kivaa yhdessä tekemistä, liikkumista ja pelaamista.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Itsellä se pieni palo sisällä vain kasvoi ja aion mennä uudelleenkin. Osallistuminen ei vaadi ammattilaisuutta ja kokeilemallahan sitä oppii lisää 🙂

Tervetuloa mukaan!

Teksti ja kuvat: Jonna Puputti – Mediapaja