Arkea pakoon pakohuoneeseen

Lähtökohtana pakohuone-pelailulle kesken maanantaipäivän oli, että saimme työporukalla kutsun (tai kutsuksi peitellyn uhkauksen) tulla testiryhmäksi. Tottahan tuommoinen kutsu otettiin ilolla vastaan ja niin sitä sitten seisottiin Salmelan pihalla odottamassa pelin alkua. Omalta kohdaltani alku ei ollut lupaava, sillä olin kiireessä eksynyt kahdesti matkalla pelipaikalle. Kyllä sitä raumalainen voi kotikaupungissaankin eksyä, kun sille päälle sattuu.

 

”Uskomaton kokemus, ärsyttävän siistiä.”

”Mukaansatempaava, hauska, haastava.”

 

 

Peli alkoi jo ennen huoneeseen pääsyä ja ensimmäisen pulman ratkettua oltiin täysillä mysteerissä mukana. Onneksi ryhmässämme oli mukana niitä, jotka olivat pakohuonepelejä pelanneet aiemminkin, joten he osasivat heti toimia kuten piti. Minulla ei aiempaa kokemusta ollut, joten hetki meni tajuta, että ”jaahas, toimeen nyt koska aika jo juoksee”.

Ryhmämme selvitti mysteerin tunnin viimeisellä minuutilla enkä voi kieltää, etteikö olisi ollut ihan voittajaolo. Vaikka näin aikuisena olen sanonut, ettei minulla ole kummempaa kilpailuviettiä ja mitä sen väliä vaikkei voittaisikaan, niin myönnän tuon kaiken olevan silkkaa höpöpuhetta. Myönnän myös sen, että pelin tiimellyksissä olin ottamassa johtajan asemaa ja myös ajatelleeni, että onko ryhmässämme heikkoja lenkkejä, jotka hidastava mysteerin ratkeamista ja voiton lipumista käsistämme. Onko tämä muka sellaisen puhetta, joka ei ole voitontahtoinen?

 

”Hieno toteutus, tehtävät hyviä ja selkeitä.”

”Sisustus hyvä, ratkaistavissa oleva, äärettömän hyvä.”

 

Parasta pelissä oli yhdessä tekeminen ja aivopähkinöiden ratkominen. Kun yksi pääsi ratkaisun alkuun, toinen vei ajatuksen loppuun ja samalla kolmas oli jo kokeilemassa ratkaisua. Pelin teema, Laivanvarustajan mysteeri sopi Salmelan sijaintiin ja tietysti Raumaan, kuin tikkari lapsen käteen. Yksityiskohdat ja tehtävät olivat huolella mietittyjä ja valmistettuja. Kyllä tuota pakohuonetta kelpaa suositella ja vaikkei mysteeriä saisi ratkaistuakaan, niin varmasti mukava kokemus.

Minähän en siitä mitään tiedä, koska katson asiaa voittajan silmin…

 

Ulla-Mari