Venyttelevä hathajooga

Kettu venyttele luonnossa

Keskiviikkoaamulla klo 8.30 noin kymmenen ihmistä kokoontui joogailemaan vapaaehtoistyöntekijä joogaohjaaja Sinikka Muttilaisen ohjauksella Lokki-Salissa.

Monipalvelukeskus KIPINÄn venyttelevän hathajoogan tunti tekee niin hyvää, että minun on nyt pakko jakaa ilosanoma. Olen 45 vuotias nainen, en ole erityisen pahassa kunnossa mutten myöskään todellakaan parhaassa. En harrasta muuta liikuntaa kuin koiralenkkeilyä ja hyötyliikuntaa kotona ja pihalla. Vietän työn vuoksi tietokoneen ääressä paljon aikaa istuen. Alaselkäni on kipeä, samaa niska ja hartiat, välillä niska on jumissa enkä pääse heti suoraksi, kun nousen ylös. Aiaiaiai. Sanoinpa: ”ei parhaassa kunnossa”…

Joogaryhmä seisoo salissa

Niska ja hartiaat eivät ole enää niin kipeitä tämän venyttelyn jälkeen

Jooga on aina houkutellut minua mutten iltaisin jaksa lähteä taas kaupungille harrastamaan mitään. En myöskään löytänyt sopivaa ryhmää tai joogalajia kansalaisopiston kursseista tai joogaklubeista. En vissiin etsinyt tarpeeksi, sillä joogakursseja on nykyään hyvin monenlaisia tarjolla: hatha (yksi joogan perussuuntauksista), astanga (erittäin fyysistä), kundalini (voimakkaita fyysisiä ja psyykkisiä harjoituksia), bikram (hathajooga lämpimissä yli 40-asteisissa tiloissa), voimajooga (astangan ja aerobicin rakkauslapsi), tuolijooga jopa äijäjooga on olemassa.

Kerran, monta vuotta sitten innostuin kansalaisopiston viikonloppukurssista. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä: sen hetken heikko suomenkielitaitoni ja olematon kokemus lajista aiheuttivat turhaan stressiä matolla. Melko pian huomasin kauhistuneena, kuinka minua kaksi kertaa vanhemmat mummot tunsivat jo kaikki liikkeet ja taipuivat joka suuntaan kun olin vielä liikesarjan ihan alussa taistelemassa kömpelöiden jäsenteni ja väärässä kohdassa päässeen ulkohengityksen kanssa. Turhauduin ja pettyneenä lähdin pois heti ensimmäisellä tauolla: joogan kun piti olla niiiin mun juttu.

Joogaryhmä salissa

Niska ja hartiaat venyy…

Noh, nyt varmasti viisitoista vuotta myöhemmin, jouduin taas kerran taipuivien ihmemummojen kanssa. Oli muitakin toki, miehiä jopa! Minulle on selvästi tullut sen verran ikää, että hyväksyn nykyään omaa kokemuksen puutetta ja omia rajoituksia. Sinikan lempeällä ohjauksella ei tule suorituspaineita. Sain keskittyä omiin tuntemuksiini, liikkeisiin, jopa sisä- ja uloshengitykset osuivat välillä oikeaan kohtaan. Putosin kärryltä muutaman kerran ainakin muttei siitä tullut turhautumista tällä kertaa. Tunti meni ohi todella nopeasti. Haluaisin nyt kokeilla myös kotona venytteleviä liikkeitä, jotka todellakin tuntuivat koko selässä. Alku- ja loppurentoutukset pehmensivät siirtoa joogamaailmaahan ja joogamaailmaasta. Tunnin aikana pärjättiin ilman lisävaloa, ilmapiiri oli jotenkin kodikkaampi kuin neonvalojen alla ja aurinko paistoi jopa kirkkaasti jossain vaiheessa. Loppurentoutuksen aikana tunsin nykyään harvinaista sisärauhaa sekä syvää iloa siitä, että tein nyt jotain vain ja ainoastaan itselleni. Ei ollut kiirettä, en ollut taas juoksemassa kelloa vastaan ja jo myöhässä joka tapauksessa, en ollut täyttämässä velvollisuuksia, en ollut hoitamassa ketään muuta kuin itseäni. Vau. Pysähdyin hoitamassa itseäni hetkeksi. Tupla vau. Se teki erittäin hyvää sekä kropalle että mielelle. Kiitos Sinikalle ja muille ryhmälaisille, jotka antoivat luvan ottaa kuvia.Joogaryhmä seisoo salissa

En lähtenyt tunnista kesken itku kurkussa vaan odotan innolla seuraavaa tuntia. Tarkista sinäkin tapahtumakalenteristamme, milloin on seuraava joogatunti: keskiviikkoisin joko aamulla tai illalla. Tervetuloa mukaan!

Mediapajan KC