Jermuranta kukoisti kesäpäivillä 2017

ei Water Closet vaan Puu Closet

Mutta Jermurannan puucee oli kyllä vessojen kartano. Niin kuin vanhusten hoidon taso kertoo yhteiskunnan sivistyneisyydestä, niin huussi kertoo kesämökin mukavuustasosta. Tässä tapauksessa aiemmat kokemukset puutoiletista menivät nurin: istuin oli puhdas ja lämmin, koppi oli sisustettu, paperia oli kerrankin tarpeeksi, tyypillinen tavaran haju ja siinä pörisevät kärpäset puuttuivat tyystin ja mikä jännintä, vieressä odotti söpö lastenpytty käyttäjäänsä. Toimitus sujui niin puhtaasti kuin se ylipäätään voi ulkovessassa toimia. Kokemuksen kruunasi täysin varusteltu käsienpesuallas.

Vesa ja terassi

Kesäpäivät houkutteli kolmisen kymmentä ihmistä muttei yhtään hyttystä.  Vesa Rosvall rakensi terassia, josta näkee jo nyt että siitä tulee upea.

Matti, kahvi- ja lättymestari

Matti Aaltonen ryhtyi räiskäle- ja pannukahvimestariksi,

Eija kioskissa

Eija Welling hoiti laatikkoruuat ja kahvit pöydälle, Karen Claudin apulaisineen nikkaroivat hämmästyttävän komean hyönteishotellin, joka sovitettiin maahan pönkitettyyn kehikkoon. Sen ääressä pidetäänkin myöhemmin makrokuvaussessio. Kunhan asukkaat ovat asettuneet taloksi.

hotellin rakennusta

Karen sisustaa

Luontopolkuvisan visaisin kysymys oli ehdottomasti minä vuonna RST ry on perustettu. Sen sijaan kaikkihan tiesi vastauksen kysymykseen ”mikä minä olen?”: minussa on metsät mutta ei puut; minussa on tiet, mutta ei autoja; minussa on järvet, mutta ei vettä. Kuka ei muka pysynyt kartalla?

puunhalaaja

Luontovisa

Yhdessäolo oli pakotonta nauttimista vapaudesta, saunasta, uimisesta, kahvista ja ruuasta sekä tietysti loistavasta seurasta. Ei siihen kannattanut paljoa ylimääräistä ohjelmaa änkeä.

kesämiehet

Nuotio räiskähteli vasaranpaukkeen ohella ja pannukahvi maistui kahvien kahvilta, kitkerältä ja mutta ah – niin voimakkaalta. Jonna Puputti pani kameran laulamaan, häntä saammekin kiittää valokuvista.

Paavo pesusienen isä. (tai äiti?)

Aiemmin mainitun itikka-asuntolan rakennusvaiheessa käytiin ankara kivi-sakset-paperi –tyyppinen taistelu: poranterä-puulevy-porankäyttäjä asetelmassa ohjeistettiin ensin käyttäjää: ”siinä on isku päällä!”, ”se pyörii väärään suuntaan!”. Vaikka nämä muuttujat saatiin hallintaan, puulevy ei siltikään suostunut antautumaan metallille.

kaksin aina kaunihimpi

Se näytti nauravan meille vuosirenkaillaan. Vasta kun pora vaihdettiin suorakaraiseen ja terä terävämpään, ei reiän muodostumiselle löytynyt enää vastalauseita, vaan öttiäisten yksiöt syntyivät yhtä nopeasti kuin festarijannun teltta.

Mutteri

Kiitos seurasta kaikille läsnäolijoille!

mediapaja/TL