RST ry tarjosi ruokapuistossa porkkanoita, ei keppiä.

Rauman keskustaan Sepän talon pihalle nousi keväällä 2017 uusi ruokapuisto. Hanke tuo kaupunkiviljelyä, yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemisen meininkiä kaikkien kaupunkilaisten ulottuville. RST ry toimi ruokapuiston kummina viikolla 28, teemalla ”Porkkanaa, ei keppiä”.

Halusimme tehdä ruokapuistoviikosta mahdollisimman onnistuneen niin kävijöiden, kuin itsemmekin osalta. Siispä edeltävällä viikolla yhdistyksen käytävillä saattoi nähdä vilahduksia toinen toistaan kiireisimmistä ihmisistä. Jokaisella oli oma roolinsa viikon onnistumisen kannalta. Omat vastuualueeni olivat mainokset/mainonta, tapahtuman taltiointi, erinäiset juoksevat asiat sekä tietenkin se kaikkein paras, ilmapalloporkkanan teko! Mainoksissa pyörittelin erilaisia fontteja ja värejä, kuviakin, aloitin alusta, poistin yhden tekstin ja korvasin sen toisella, muutin objektien lokaatioita, vaihdoin taustoja, kunnes lopulta sain omaa silmää miellyttävät mainokset aikaiseksi. Siispä mainokset ulos maailmalle ja odottamaan itse viikon alkamista!

   

Valmisteluiden aikana yritin myös tuunata omaa nimikkoporkkanaani. Kyllä, omaa porkkanaani. Yhdistyksen ompelimossa oli tehty mitä erilaisempia pehmoporkkanoita ruokapuistoviikon ”Porkkanaa – ei keppiä” teeman mukaisesti. Niistä sai valita omansa, tuunata sitä ja antaa sille nimen. Yksi punahiuksinen porkkana vangitsi heti katseeni ja minun oli pakko adoptoida se. Tuunaamista se ei vaatinut, se oli itsessään jo niin söpö, mutta tein sille kuitenkin kaulakorun. Jokaisella kunnon porkkanallahan pitää olla vähän bling-blingiä, eikö? Osa porkkanoista oli saanut jo nimen, mutta nimettömät kuvasin ja laitoin Facebookiin. Siellä kaikilla oli mahdollisuus keksiä porkkanapoloisille nimet. Ripustimme kaikki porkkanat mobileihin ja ne asetettiin ruokapuistoviikolla roikkumaan puiden oksille, jolloin puiston kävijät saivat valita niistä suosikkinsa ja/tai keksiä sille nimen.

Oma viikkoni alkoi varsinaisesti tiistaina. Silloin menimme ajoissa valmistelemaan paikkaa viikon pääpäivää, keskiviikkoa varten. Kun Teija oli saanut lapsille suunnatun puuhanurkkauksen valmiiksi, aloimme Teijan kanssa rakentaa mitäpä muutakaan kuin ilmapalloporkkanaa. Suunnitelma oli selvä, alas pienempiä oransseja palloja, neljä per rivi ja siitä vaan kasataan niitä ylöspäin. Teija oli katsonut videoita ja molemmat mietimme, että simppeli homma, kohtahan se on valmis. Aloin pumpata palloja ja annoin niitä Teijalle. Tämä solmi palloja toisiinsa, kiepautti niitä toistensa ympärille ja kaikki näyttikin hyvältä, kunnes neljännellä kerroksella alemmat kerrokset irtoilivat ja lopulta olimme alkutilanteessa. Istuin nurmikolla epäuskoisen näköisenä oranssien ilmapallojen ympäröimänä. Hetken miettimis- ja suunnitelutauko, jonka jälkeen homma alkoi sujua siiman avustuksella. Porkkanan päähän taiteiltiin vielä vihreistä taikuri-ilmapalloista naatti. Vaikka itse sanonkin, lopputulos oli upea!

Keskiviikon kuuma kesäpäivä aiheutti yhden jos toisenkin kasvoilla hikikarpaloita, kun kannettiin pöytiä ulos ja aseteltiin kaikki tavarat oikeille paikoilleen. Ilmapalloporkkana oli pitänyt muotonsa, mobilet roikkuivat oksilla, porkkanaleivokset, -sämpylät ja -leivät olivat kutsuvasti esillä myyntikojussa. Ompelimon tuotteet ja keppihevoset olivat kauniisti kojun vieressä. Tuoreet yrtit ja porkkanat odottivat kävijöitä. Kaikki oli valmista. Teija Lehtovaara oli jo paikalla ja valmiina virkkaamansa polkupyörän julkistukseen. Pyörä keräsi paljon huomiota ja olikin yksi viikon kuvatuimmista kohteista ilmapalloporkkanan ohella. Nyt pyörä on nähtävissä Lokki-talon Seminaarinkadun puoleisella näyteikkunalla. Tiistain tapaan yritin juosta ympäri pihaa kameran kanssa, jotta saisin mahdollisimman monesta tilanteesta kivoja kuvia omiin arkistoihimme.

 

Keskiviikon musiikkivastaavat TJ Saarinen ja Ilse Vauhkonen saapuivat laittamaan ”esiintymislavaansa” kuntoon. ”Lava” sijaitsi omenapuiden oksiston alla. Nurmikolle leviteltiin filttejä, olihan tapahtumaa mainostettu piknik-konserttina. Kymmeniä ihmisiä saapui kuuntelemaan livemusiikkia. Osalla oli mukana omia eväitä, toiset puolestaan nauttivat myyntikojumme antimista. Tunnelma oli mitä mainioin!

Perjantaipäivä aukeni myös aurinkoisena, joskin kovin tuulisena. Teija oli järjestänyt perheen pienimmille ohjelmaa. Lapset saivat osallistua naatin heittoon, aasin häntä tyyliseen ”laita naatti oikeaan kohtaan porkkanaa” leikkiin ja halutessaan lapset saivat kauniita porkkana-kasvomaalauksia. Teija oli perjantaina kovin työllistetty, sillä silloin lapsia kävi eniten. Valokuvauksen puolesta vietinkin suurimman osan ajastani ”puuhanurkkauksen” lähettyvillä kuvia napsien. Lapsille oli tarjolla myös erilaisia askartelu- ja väritysmahdollisuuksia sekä lasten puuhavihkosen täyttämistä. Omat kuvausasentoni olivat sanalla sanoen varsin mielenkiintoisia. Onneksi kukaan ei ollut kuvaamassa niitä hetkiä, kun makasin nurmikolla mahallani, tai istuin rappusilla vääntäen kroppaani 90 asteen kulmaan, jotta saisin vähän erilaisesta vinkkelistä otetun kuvan.

Perjantain musiikillisesta annista vastasi mies ja kitara, kitara ja mies: Ari Anzu Anteroinen. Anzu soitti ja lauloi kappaleita niin vanhalta, kuin myös tänä vuonna ilmestyneeltä uudelta AA+ nimiseltä levyltään. Musiikki oli suomenkielistä ja elämänmakuista, helposti sulavaa musiikkia. Tuuli verotti varmasti osan kävijöistä, mutta silti muutamat musiikin ystävät löysivät tiensä Sepän talon ruokapuistoon kuuntelemaan Anzun soitantaa.

Kaiken kaikkiaan viikko oli erittäin onnistunut ja kävijöiden määrä yllätti positiivisesti! Kiitos Airismäki – joka lahjoitti porkkanoita tarjottavaksi, Tarhurin Taivas – josta saimme lahjoituksena tuoreita yrttejä ja kukkasia istutettavaksi, Nuorten työpajan Cafe Käpälä – joka avusti meitä viikon aikana keittiötarpeiden puitteissa sekä RaumArs – yhteistyöstä Sepän talon tilojen käytöstä.

Mediapaja – J.P.